Suomi kantaa EU:n raskainta työttömyystaakkaa

Suomen työttömyys on pysynyt poikkeuksellisen korkealla, ja tilastot kertovat karua kieltä: maamme on edelleen koko Euroopan unionin korkeimman työttömyysasteen maa. Tilanne ei ole ollut näin vakava sitten 1990-luvun laman.

Mitä luvut kertovat

Tilastokeskuksen tuoreimman, heinäkuuta 2026 koskevan työvoimatutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli 10,5 prosenttia — samalla tasolla kuin edeltävinä kuukausina. Työttömiä oli kaikkiaan 289 000, eli 20 000 enemmän kuin heinäkuussa 2025. Työllisten määrä pysyi lähes ennallaan, 2 637 000. Kuluvan vuoden aikana trendiluku on liikkunut noin 10,3–10,8 prosentin välillä kuukaudesta riippuen, eli tilanne on pysynyt jatkuvasti poikkeuksellisen korkealla tasolla, vaikka nousu näyttää tasaantuneen kesän aikana.

Heinäkuussa kasvu kohdistui erityisesti naisiin: työttömiä naisia oli 24 000 enemmän kuin vuotta aiemmin, kun taas työttömiä miehiä oli 4 000 vähemmän. Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja on huomauttanut, etteivät heinäkuun luvut kerro pelkästään työmarkkinoiden heikkenemisestä — myös työvoima on kasvanut, kun aiempaa useampi on palannut sen pariin. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juho Keskinen on puolestaan nostanut esiin varovaisia valopilkkuja: esimerkiksi rakentamisessa avoimia työpaikkoja oli keväällä 1 400 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Eurostatin tuoreimman, kesäkuuta 2026 koskevan vertailun mukaan Suomi on yhä EU-maiden kärjessä: työttömyysaste oli 10,3 prosenttia, hieman Espanjan 10,1 prosenttia korkeampi. EU:n keskimääräinen työttömyysaste oli samaan aikaan 6,0 prosenttia — Suomen luku on siis yli neljä prosenttiyksikköä unionin keskiarvoa korkeampi, mikä tekee tilanteesta edelleen poikkeuksellisen. Kyse ei ole yleiseurooppalaisesta suhdannepudotuksesta, vaan Suomen omasta ongelmasta.

Erityisen synkkää kehitys on ollut nuorten kohdalla: kansainvälisten vertailujen mukaan alle 25-vuotiaista suomalaisista työttömänä oli keväällä lähes 23 prosenttia, kun EU:n nuorisotyöttömyysaste oli kesäkuussa 15,5 prosenttia. Myös pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut vuodesta toiseen.

Politiikkaa, joka iskee palkansaajiin

Tämän kehityksen taustalla ei ole pelkkää huonoa onnea. Hallitus on tehnyt sarjan päätöksiä, jotka ovat heikentäneet nimenomaan palkansaajien asemaa: työttömyysturvan leikkauksia, irtisanomissuojan höllennyksiä ja paikallisen sopimisen laajennuksia työntekijän neuvotteluasemaa kaventaen. Moni kokee, että Kokoomus on tällä hallituskaudella toteuttanut lähes suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toivelistaa — samalla kun työttömyys on pysytellyt Euroopan korkeimpana.

Samaan aikaan talouden kysyntä on pysynyt vaimeana, ja moni asiantuntija on todennut, että kiristävä raha- ja finanssipolitiikka yhtä aikaa on syventänyt taantumaa juuri väärään aikaan. Avointen työpaikkojen määrä kääntyi tosin vuoden toisella neljänneksellä hienoiseen kasvuun edellisvuodesta, mikä viittaa siihen, että pahin pudotus voi olla ohi — mutta tasolta, joka on yhä kaukana kriisiä edeltäneestä.

Vanhukset ja nuoret eivät saa jäädä jalkoihin

Kahden ryhmän tilanne ansaitsee erityistä huomiota tässä keskustelussa.

Vanhukset ovat maksaneet veronsa yhteiskunnalle vuosikymmenten ajan, mutta palkkioksi moni kohtaa riittämätöntä hoitoa — niin kotihoidossa kuin hoitokodeissa. Kun taloutta sopeutetaan, hoivan resurssit eivät saisi olla ensimmäinen kohde, sillä kyse on ihmisistä, jotka ovat jo tehneet osansa.

Nuoret puolestaan ovat Suomen tulevaisuus. Kun nuorisotyöttömyys pysyy korkealla ja työuran alku viivästyy, seuraukset kantautuvat vuosikymmenten päähän — menetettyinä työvuosina, kertymättöminä eläkkeinä ja horjuvana uskona omaan tulevaisuuteen. Tätä sukupolvea ei ole varaa menettää.

Tekoäly muuttaa työmarkkinoita – hallitus ei ole herännyt

Nykyisen työttömyyskriisin rinnalla kypsyy toinen, vielä suurempi muutosvoima, johon hallituksen päätöksenteossa ei ole toistaiseksi juuri tartuttu: tekoälyn eteneminen työmarkkinoilla. Tekoälysovellukset alkavat jo nyt korvata rutiiniluonteisia asiantuntija-, hallinto- ja asiakaspalvelutehtäviä, ja kehityksen odotetaan laajenevan seuraavien vuosien aikana yhä useammalle alalle — myös sellaisiin korkean koulutuksen ammatteihin, joita on totuttu pitämään automaation ulottumattomissa.

Silti hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikassa tekoälymurros näkyy toistaiseksi lähinnä juhlapuheissa kilpailukyvystä ja tuottavuudesta — ei konkreettisina toimina, jotka valmistaisivat suomalaisia työntekijöitä ja työmarkkinoita tulevaan rakennemuutokseen. Uudelleenkoulutukseen, jatkuvaan oppimiseen ja siirtymäturvaan ei ole osoitettu sitä painoarvoa, jota nopeasti lähestyvä muutos edellyttäisi. Kun samaan aikaan leikataan työttömyysturvasta ja heikennetään irtisanomissuojaa, riskinä on, että juuri ne ihmiset, joiden työtehtävät ovat murroksessa katoamassa, jäävät ilman turvaverkkoa siinä vaiheessa kun sitä eniten tarvittaisiin.

Jos tekoälyn vaikutukset työmarkkinoihin otetaan huomioon vasta jälkikäteen, kun irtisanomiset ovat jo tosiasia, hinta maksetaan taas kertaalleen niiden toimesta, joilla on vähiten varaa siihen. Ennakoiva politiikka — koulutusjärjestelmän uudistaminen, osaamisen päivittämisen tukeminen ja sosiaaliturvan sopeuttaminen uuteen työn murrokseen — pitäisi olla yhtä kiireellinen asia kuin nykyisen työttömyysasteen taittaminen.

Koko Suomi samassa veneessä

Siinä missä työttömyys on Euroopan korkein ja pienituloisten asema heikkenee, hallituspuolue Kokoomuksessa kasvavia tuloeroja ei pidetä erityisenä huolenaiheena. Tutkimuslaitos Laboren mukaan hallituksen politiikka on lisännyt sekä pienituloisten määrää että tuloeroja, mutta puolueen edustajat ovat suhtautuneet havaintoon torjuvasti: kansanedustaja Pia Kauma on kiistänyt tuloerojen räjähtävän käsiin ja luonnehtinut huolta liioittelevaksi "vasemmiston jargoniksi", kansanedustaja Tere Sammallahti on pitänyt pienituloisuuden kasvua hyväksyttävänä hintana työnteon kannustimien parantamisesta, ja entinen kansanedustaja Juhana Vartiainen on kuvannut tulonjaon muutosta lähinnä väistämättömäksi sivuvaikutukseksi valitusta talouslinjasta. Näkemys asettuu kauas siitä todellisuudesta, jossa työttömyysturvaa on samaan aikaan leikattu ja irtisanomissuojaa höllennetty. Suomi ei nouse uuteen kasvuun eikä selviä valtionvelkataakastaan, jos ratkaisuja haetaan vain toisen puolen Suomen ehdoilla. Kestävä nousu vaatii, että taakka ja hyöty jaetaan koko yhteiskunnan kesken: palkansaajat, työttömät, vanhukset ja nuoret mukaan lukien — maksumiehinä ei voi olla vain ainoastaa huonossa jamassa olevat.

Tämän artikkelin kuva ja tekstisisältö on osittain tuotettu tekoälyn avustuksella.

Lähteet: Tilastokeskus, Työvoimatutkimus, Yle, Eurostat, Euro indicators, Helsingin Sanomat