Suomen talous kiihdytyskaistalla – vai tuleeko takapakkia energiakriisin kautta?

Heinäkuun lopulla Suomen talousväki sai syyn hymyillä: Tilastokeskuksen ennakkotiedot näyttivät bruttokansantuotteen kasvaneen huhti–kesäkuussa peräti 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä – jo toista kertaa peräkkäin. Elokuun loppuun mennessä myös ennustelaitokset ovat ehtineet päivittää näkemyksensä, ja tuorein data vahvistaa kuvan: optimismi on vahvistunut merkittävästi kesän aikana. Samaan päivään osuu kuitenkin myös muistutus siitä, ettei työllisyystilanne ole seurannut perässä – tänään julkaistut heinäkuun työttömyysluvut näyttävät työttömyyden yhä kasvaneen vuodentakaisesta. Samaan aikaan Washingtonista kantautuu uutisia, jotka voivat horjuttaa koko asetelmaa – Yhdysvallat on julistanut avoimen taloussodan Iranille, ja seurauksia voidaan tuntea myös Suomessa asti.

Luvut, jotka yllättivät ekonomistitkin

Tilastokeskuksen mukaan kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi huhti–kesäkuussa 0,9 prosenttia edellisestä neljänneksestä – sama lukema kuin tammi–maaliskuussakin. Työpäiväkorjatun sarjan mukaan talous oli 2,5 prosenttia suurempi kuin vuosi sitten vastaavalla ajankohtana. Vertailun vuoksi: koko euroalueen BKT kasvoi samalla neljänneksellä vain 0,4 prosenttia ja koko EU:n 0,5 prosenttia – Suomi siis kasvoi selvästi keskimääräistä nopeammin, ja Euroopan maista vain Irlanti, Liettua ja Ruotsi kasvoivat samaa tahtia tai nopeammin.

Reaktiot olivat innostuneita. Kuntarahoituksen pääekonomisti Timo Vesala tiivisti tunnelman toteamalla, että Suomen talous vaikuttaa siirtyneen "rampilta kiihdytyskaistalle". Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Sami Pakarinen kuvasi lukuja suorastaan "hurmoksellisiksi" ja povasi koko vuoden kasvun voivan yltää kahteen prosenttiin. Swedbankin pääekonomisti Timo Hirvonen päätyi samaan arvioon: hänen mukaansa koko vuoden 2026 kasvu voi hyvin olla kaksi prosenttia, vaikka ennakkotilastot tuppaavatkin tarkentumaan jälkikäteen.

Ennustelaitokset kirivät optimismissa – tuoreimmat luvut lähes tuplaavat kevään arviot

Kesän mittaan julkaistut ennusteet Suomen BKT:n vuosimuutoksesta piirtävät selvän trendin: mitä lähempänä nykyhetkeä ennuste on tehty, sitä optimistisempi se on.

Ero kevään ja elokuun ennusteiden välillä on huomattava. Maaliskuussa ja huhtikuussa ennustelaitokset – PTT, Etla, Labore, S-Pankki – povasivat vuodelle 2026 kasvua vain 0,5–1,1 prosentin haarukassa. Kesäkuussa myös valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki olivat vielä varovaisia, alle prosentin tuntumassa. Elokuussa julkaistut neljä tuoretta ennustetta – Swedbank, Säästöpankkiryhmä, OP Pohjola ja Aktia – sen sijaan asettuvat kaikki 2,0–2,2 prosentin haarukkaan. OP Pohjola on ainoa, joka ennustaa kasvun pysyvän yhtä vahvana myös vuonna 2027; muut odottavat kasvun tasaantuvan hieman 1,6–1,8 prosenttiin.

Käänne heijastelee juuri niitä Tilastokeskuksen ennakkotietoja, jotka yllättivät alkukesästä positiivisesti: kun BKT on kasvanut kaksi neljännestä peräkkäin 0,9 prosentin vauhtia, ennustelaitokset ovat joutuneet nostamaan koko vuoden arvioitaan reilusti ylöspäin. Tässä valossa Pakarisen ja Hirvosen kesäkuiset "kahden prosentin" arviot eivät enää vaikuta ylioptimistisilta, vaan pikemminkin osuvilta – tuoreimmat neljä ennustetta ovat tismalleen tuolla tasolla tai sen yli.

Yksi yksityiskohta, joka ei sovi juhlatunnelmaan

Kaikki kasvuluvut eivät kuitenkaan olleet mairittelevia. Samaan aikaan kun tuotanto kasvoi, työllisten määrän ennakoidaan vähentyneen työpäiväkorjattuna reilun prosentin verran vuodentakaisesta, ja tehtyjen työtuntien määrä laski 1,4 prosenttia. Toisin sanoen: talous tuottaa enemmän entistä pienemmällä työvoimalla. Taloustieteilijä Mika Maliranta piti tätä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä itse asiassa rohkaisevana merkkinä – kasvun taustalla näyttäisi olevan ennen kaikkea työn tuottavuuden kiihtyminen, ei pelkkä suhdanteiden hetkellinen piristyminen.

Tuottavuusvetoinen kasvu on periaatteessa tervettä taloudelle pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä se kuitenkin selittää osaltaan sitä ristiriitaa, joka on vaivannut monia suomalaisia viime kuukausina: talous kasvaa tilastoissa, mutta työllisyystilanne ei parane samaan tahtiin – pikemminkin päinvastoin.

25.8.2026 julkaistut Tilastokeskuksen tuoreimmat työvoimatutkimuksen luvut vahvistavat tätä kuvaa. Heinäkuussa työttömiä oli 20 000 enemmän kuin vuosi sitten, ja työttömiä oli kaikkiaan 289 000. Kasvu kohdistui poikkeuksellisen epätasaisesti: naisten työttömyys kasvoi 24 000:lla vuodentakaisesta, kun taas miesten työttömien määrä väheni 4 000:lla. Työllisiä oli suunnilleen saman verran kuin vuosi sitten, ja 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku nousi 10,5 prosenttiin.

Luvut eivät kuitenkaan kerro pelkästä heikkenemisestä. Suomen Ekonomien pääekonomisti Elias Erämaja on huomauttanut, että kun työllisten määrä on pysynyt ennallaan ja työvoima on samaan aikaan kasvanut, osa työttömyyden noususta selittyy sillä, että ihmisiä on palannut takaisin työmarkkinoille. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juho Keskinen on puolestaan nostanut esiin varovaisia positiivisia merkkejä työvoiman kysynnässä – esimerkiksi rakennusalan avoimien työpaikkojen määrä oli keväällä 1 400 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Silti kokonaiskuva pysyy ristiriitaisena: BKT kasvaa reipasta tahtia ja ennustelaitokset kilpailevat optimistisilla luvuilla, mutta työttömyysaste on samaan aikaan pysytellyt lähellä koronakevään 2020 tasoja. Vaikka elokuun kasvuennusteet ovatkin nyt selvästi valoisampia, tämä rakenteellinen jännite talouskasvun ja työllisyyden välillä ei ole kadonnut minnekään – pikemminkin se on tänään saanut lisää vahvistusta.

Uusi riski horisontissa: Yhdysvaltain julistama taloussota Iranille

Siinä missä kevään ja alkukesän riskit liittyivät ennen kaikkea Hormuzinsalmen sulkemiseen ja sotilaalliseen eskalaatioon, elokuun lopulla kuvaan on tullut uusi, aiempaa suoremmin talouspolitiikkaan kytkeytyvä uhka. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti tällä viikolla aloittavansa avoimen taloudellisen sodan Irania vastaan, koska Iran ei suostunut hänen mukaansa sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessent tarkensi maanantain tiedotustilaisuudessa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa: uusia toissijaisia pakotteita kohdistetaan viidelle sektorille – digitaalisiin varoihin, teknologiaan, kultaan, ilmailuun ja merenkulkuun – ja lisäksi lähes 60 henkilöä, yritystä ja alustaa on asetettu pakotelistalle. Bessentin mukaan tavoitteena on katkaista Iranin hallinnolta kaikki taloudelliset tukilinjat, kunnes maa jää täysin liittolaisitta.

Olennaista on, että kyse ei ole pelkästään Iraniin kohdistuvista pakotteista, vaan nimenomaan toissijaisista pakotteista: ne voivat koskea myös kolmansia maita, jotka käyvät kauppaa Iranin kanssa. Yhdysvallat ei ole vielä nimennyt, mitkä maat voisivat joutua kohteeksi, mutta suurimpina Iranin kauppakumppaneina pidetään Kiinaa, Turkkia ja Yhdistyneitä arabiemiirikuntia.

Iran on reagoinut jyrkästi. Maan kansallisen turvallisuuden neuvoston johtaja Mohsen Rezai ilmoitti valtiollisessa televisiossa, että Iran pitää vihollisina kaikkia maita, jotka osallistuvat Yhdysvaltojen julistamaan taloudelliseen sotaan. Rezain mukaan Iranilla on edelleen käytössään useita sotilaallisia keinoja, eikä maa ole vielä iskenyt Yhdysvaltain taloudellisiin kohteisiin – mutta tulevaisuudessa iskuja voitaisiin kohdistaa esimerkiksi alueella toimivien yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden laitoksiin. Samaan aikaan Iranin presidentti Masoud Pezeshkian on julkisesti todennut, että sodassa Yhdysvaltojen kanssa pitäisi saada jokin ratkaisu.

Mikä rooli Kiinalla on tässä kaikessa?

Kiina on nostettu esiin yhtenä keskeisimmistä osapuolista, joihin uudet toissijaiset pakotteet voisivat käytännössä osua. Kiina on Iranin suurimpia kauppakumppaneita ja merkittävä iranilaisen öljyn ostaja erityisesli pienten, niin sanottujen "teekannu"-jalostamojen kautta. Yhdysvallat on aiemminkin kohdistanut pakotteita kiinalaisiin öljynjalostamoihin, jotka käsittelevät iranilaista raakaöljyä, ja on myös varoittanut kiinalaisia pankkeja käsittelemästä Iranin varoja. Jos Washington laajentaa toimia koskemaan laajemmin kiinalaisia pankkeja tai energiayhtiöitä, kyse ei olisi enää pelkästä Iran–USA-kiistasta vaan osasta laajempaa Yhdysvaltojen ja Kiinan välistä kauppa- ja talouskitkaa – jolla voisi olla heijastusvaikutuksia globaaleihin öljymarkkinoihin ja toimitusketjuihin huomattavasti Iranin rajojen ulkopuolella.

Venäjä on sen sijaan toistaiseksi selvästi pienempi iranilaisen öljyn ostaja kuin naapurimaansa Kiina, joten sen rooli mahdollisessa pakotekierteessä on toistaiseksi sivummalla.

Mitä tämä tarkoittaisi Suomelle?

Suoraa kauppaa Suomen ja Iranin välillä on vähän, joten ensisijainen kanava, jonka kautta taloussota voisi vaikuttaa Suomen talouteen, on sama kuin Hormuzinsalmen kriisissä jo nähtiin: energian hinta. Jos pakotteet kiristävät Iranin öljyvientiä entisestään tai jos tilanne johtaa Kiinan ja Yhdysvaltojen välisten jännitteiden kasvuun, seurauksena voi olla uusi piikki öljyn ja maakaasun maailmanmarkkinahinnoissa. Tämä puolestaan söisi juuri sitä kasvupohjaa, jonka varaan elokuun optimistiset ennusteet – Swedbankin, Säästöpankkiryhmän, OP Pohjolan ja Aktian 2,0–2,2 prosentin arviot – on rakennettu. Toissijaisten pakotteiden laajentuminen voisi myös lisätä epävarmuutta globaalissa kaupankäynnissä ja rahoitusjärjestelmässä laajemmin, mikä näkyisi herkästi pienen, vientivetoisen Suomen taloudessa.

Kaksi tietä syksylle – nyt kolmella muuttujalla

Suomen Pankin kesäkuun ennusteessa esitetty asetelma on edelleen ajankohtainen, mutta siihen on nyt lisättävä kolmas ulottuvuus. Aiemmin kuva oli yksinkertaisempi: jos Lähi-idän tilanne rauhoittuu eikä energian hinta nouse enempää, edellytykset ovat olemassa jopa vahvaan talouden elpymiseen; jos kriisi jatkuu tai syvenee, kasvu voi jäädä vaimeammaksi. Nyt kuvaan on tullut kolmas, osin itsenäinen riski: Yhdysvaltain ja Iranin välinen taloussota ja sen mahdollinen kärjistyminen Kiinaa koskevaksi kauppakiistaksi. Tämä riski ei liity suoraan sotilaalliseen eskalaatioon Hormuzinsalmella, vaan se voi realisoitua puhtaasti pakote- ja rahoitusjärjestelmän kautta – nopeamminkin kuin perinteinen sotilaallinen kriisi.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että "kiihdytyskaista"-metafora on nyt vahvempi kuin heinäkuussa, kun neljä tuoretta ennustelaitosta povaa yli kahden prosentin kasvua. Mutta samalla riskikuva on monimutkaistunut: Suomen talouden vauhtimittari riippuu nyt paitsi Hormuzinsalmen tilanteesta, myös siitä, miten laajaksi Yhdysvaltojen Iranille julistama taloussota kasvaa – ja ennen kaikkea siitä, vedetäänkö Kiina siihen mukaan.

Lähteet: Tilastokeskus (työvoimatutkimus, heinäkuu 2026), Suomen Pankki (Euro ja talous), Ennustelaitokset, Kauppalehti, Yle, MTV Uutiset, SSS.fi, Uutissuomalainen, Suomenmaa, Salkunrakentaja, Uusi Suomi

Tämän artikkelin kuva ja tekstisisältö on osittain tuotettu tekoälyn avustuksella.