Puolustusmiljardit tulevat velaksi – jonain päivänä ne tulevat maksuun
Suomen julkinen talous on ajautunut tilanteeseen, jota kukaan ei toivonut, mutta jota moni ennusti: alijäämä on syventynyt niin paljon, että EU on ottanut Suomen liiallisen alijäämän menettelyyn. Taustalla on turvallisuusympäristön muutos ja siitä seurannut puolustusmenojen kasvu – mutta lasku ei selity pelkästään aseilla.
Miksi alijäämä paisui
Suomen julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna arviolta noin 4,3–4,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen – reilusti yli EU:n asettaman kolmen prosentin viitearvon. Valtiovarainministeriön EU- ja kansainvälisten asioiden sihteeristön päällikkö Marketta Henriksson on todennut, että alijäämämenettelyyn joutuminen oli hyvin todennäköistä jo syksyllä 2025 kerättyjen ennustelukujen perusteella.
Tässä kohtaa moni olettaisi, että syy on puolustusmenoissa – Suomi kun on viime vuosina kasvattanut merkittävästi panostuksiaan turvallisuuteen. Todellisuus on kuitenkin mutkikkaampi: ministeriön oman arvion mukaan puolustusmenojen kasvu selittää alijäämästä vain noin yhden prosenttiyksikön verran vuoteen 2021 verrattuna. Loppu, eli valtaosa ylityksestä, johtuu muista tekijöistä – heikosta talouskasvusta, julkisten menojen rakenteesta ja verotulojen kehityksestä.
Mitä alijäämämenettely tarkoittaa käytännössä
EU on myöntänyt Suomelle niin sanotun kansallisen puolustuspoikkeuslausekkeen, jonka ansiosta kasvavat puolustusmenot huomioidaan väljemmin nettomenojen kasvua laskettaessa. Poikkeus on kuitenkin rajattu: se sallii nettomenojen ylittää normaalin kasvu-uran korkeintaan 1,5 prosenttiyksiköllä verrattuna vuoteen 2021, ja poikkeuslausekkeen voimassaolo päättyy vuonna 2028.
Alijäämämenettely ei tarkoita, että EU sanelisi Suomelle suoria säästökohteita – toimet päättää jäsenmaa itse. Sen sijaan Suomen on noudatettava komission asettamaa korjaavaa nettomenopolkua: menojen kasvu saa olla korkeintaan 1,3 prosenttia tänä vuonna, 1,5 prosenttia vuonna 2027 ja 1,8 prosenttia vuonna 2028, jolloin alijäämän pitäisi olla kurottu takaisin alle kolmeen prosenttiin. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että seuraavan hallituskauden sopeutustarve on 6,4–9,9 miljardia euroa – ja suurin osa siitä kohdistuu vasta poikkeuslausekkeen päättymisen jälkeisiin vuosiin.
Jos Suomi ei etene korjaavalla polulla, menettely voi pahimmillaan johtaa jopa sakkoihin, vaikka käytännössä ensimmäiset seuraukset ovat lähinnä lisääntyviä raportointivelvoitteita.
Kuka lopulta maksaa?
Kun valtio velkaantuu, laskun maksaa aina joku – kysymys on vain milloin ja kuka. Käytännössä sopeutus tarkoittaa jotain yhdistelmää kolmesta asiasta: julkisten menojen leikkauksista, verotuksen kiristymisestä tai talouskasvun odottamisesta niin vahvaksi, että velka pienenee suhteessa BKT:hen ilman raskaita toimia. Koska VM:n oma arvio kasvusta on vaimea, kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa ovat todennäköisimpiä – ja niiden vaikutukset näkyvät lopulta veronmaksajan arjessa, oli kyse sitten palveluista, tulonsiirroista tai verokortista.
Entä Ukrainan tuki?
Julkisen talouden kiristyessä myös Ukrainan tuki on noussut Suomessa poliittisen keskustelun aiheeksi. Faktat ensin: vuoden 2022 jälkeen Suomi on osoittanut Ukrainan tukemiseen yhteensä yli 4,6 miljardia euroa, josta puolustusmateriaalitukea on noin 3,4 miljardia euroa ja loput kehitysyhteistyötä sekä humanitaarista apua. Kielin instituutin vertailussa, jossa tuki suhteutetaan maiden vuoden 2021 bruttokansantuotteeseen, Suomi sijoittuu maailman anteliaimpien tukijoiden joukossa viidenneksi – kärjessä ovat Viro, Tanska ja Liettua. Absoluuttisissa euroissa suurimmat eurooppalaiset tukijat ovat olleet Saksa, Britannia ja Tanska.
Suomessa käydään avointa poliittista keskustelua siitä, onko tuen taso oikea suhteessa maan omaan taloustilanteeseen. Osa arvioista ja kommentaattoreista katsoo, että tiukentuvassa julkisessa taloudessa myös Ukraina-tukea pitäisi tarkastella osana kokonaissopeutusta, kun taas toiset pitävät tukea turvallisuuspoliittisesti välttämättömänä eivätkä pidä sitä verrattavissa kotimaisiin sopeutuskohteisiin, koska suurin osa tuesta rahoitetaan erillään normaalista budjettikehyksestä ja osa EU:n yhteisistä välineistä. Kysymys kytkeytyy myös laajempaan arvovalintaan siitä, millä painolla Suomi haluaa osallistua Ukrainan tukemiseen suhteessa muihin Euroopan maihin – tästä poliitikot ja puolueet ovat julkisesti eri mieltä, eikä kyse ole taloudellisesta faktasta vaan poliittisesta priorisoinnista.
Keskusteluun liittyy myös taloudellinen ulottuvuus, joka usein jää tukisumman varjoon: Ukrainan jälleenrakennus ja maan oma puolustusteollisuuden kasvu voivat avata suomalaisyrityksille todellista vientipotentiaalia. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on arvioinut, että suomalaisyritysten kokonaisvientipotentiaali Ukrainaan voisi olla noin 1–2 miljardia euroa vuositasolla, kunhan tilanne maassa vakautuu – tällä hetkellä vienti on ollut vasta 200–300 miljoonan euron luokkaa. Erityisesti puolustusteollisuudessa, kyberturvassa, energiateknologiassa ja väestönsuojaosaamisessa suomalaisyrityksiä pidetään kiinnostavina kumppaneina: esimerkiksi suomalainen Insta on kehittänyt yhdessä ukrainalaisen kumppanin kanssa droonia, jota kaupataan Ukrainalle, ja Ukraina on kesällä 2026 avannut oman mekanisminsa, jonka kautta kumppanimaat voivat ostaa suoraan ukrainalaisilta valmistajilta puolustusteknologiaa. Tämä tarkoittaa, että kaupankäynti voi kulkea myös toiseen suuntaan – Suomi voi sekä myydä osaamistaan Ukrainalle että hyötyä Ukrainan omasta nopeasti kehittyneestä sotateknologiasta. Kyse ei ole tuen "korvaamisesta" kaupalla, vaan pikemminkin siitä, että annettu tuki ja syntyvät liikesuhteet voivat pitkällä aikavälillä tuoda Suomen taloudelle myös vastinetta työpaikkojen ja vientitulojen muodossa – vaikka tämän potentiaalin realisoituminen riippuu ratkaisevasti siitä, miten ja milloin sota lopulta päättyy.
Mitä tästä pitäisi ymmärtää
Alijäämämenettely ei ole akuutti kriisi, mutta se on selvä signaali: Suomen julkinen talous ei ole tasapainossa, ja puolustusmenojen kasvu on vain osa syytä – ei koko selitys. Suurin sopeutuspaine odottaa vasta vuoden 2028 jälkeen, kun puolustuspoikkeuslausekkeen suoja päättyy. Se antaa hallitukselle ja seuraaville hallituksille aikaa valmistautua, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että velaksi kirjatut miljardit erääntyvät jonain päivänä maksettaviksi – ja silloin kysymys "kuka maksaa" muuttuu konkreettisiksi päätöksiksi veroista ja menoista.
Lähteet: Valtiovarainministeriö, Valtioneuvosto, Suomenmaa, Verkkouutiset, MTV Uutiset, Ulkoministeriö, Kiel Institute for the World Economy
Tämän artikkelin kuva ja tekstisisältö on osittain tuotettu tekoälyn avustuksella.