Onko Yhdysvallat enää se vanha turvatakuu? Suomalaisten oma luottamus on jo romahtanut

Kysy suomalaisilta itseltään, ja vastaus on jo selvä. Tuoreimman NATOpoll-mielipidemittauksen mukaan enää joka kahdeksas suomalainen luottaa siihen, että Donald Trumpin johtamat Yhdysvallat puolustaisivat Eurooppaa hyökkäyksen sattuessa. Kun kysytään suoraan Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälisestä puolustusyhteistyösopimuksesta, luku on yhtä synkkä: vain noin 24 prosenttia luottaa siihen, että sovittu pitää myös Trumpin kaudella. Poliittinen johto puhuu edelleen Yhdysvalloista Suomen "keskeisimpänä liittolaisena", mutta kansalaisten usko on karissut nopeammin kuin virallinen retoriikka ehtii perässä.

Mikä on muuttunut

Suomi liittyi Natoon 2023 nimenomaan siksi, että Yhdysvaltain johtama liittokunta ja sen 5 artikla näyttäytyivät luotettavimpana turvana Venäjää vastaan. Kolme vuotta myöhemmin tilanne näyttää toiselta.

Tammikuussa 2026 kärjistynyt Grönlanti-kriisi oli monelle eurooppalaiselle päättäjälle herätys: Yhdysvaltain presidentti kieltäytyi sulkemasta pois sotilaallisen voiman käytön oman liittolaisensa – Naton jäsenmaa Tanskan – aluetta vastaan ja uhkasi tuntuvilla tuontitulleilla, ellei Tanska luovu saaresta. Kun sama valta, jonka pitäisi olla Euroopan turvatakuu, alkaa itse esittää alueellisia vaatimuksia liittolaisiaan kohtaan, koko turvallisuusjärjestelyn looginen pohja horjuu.

Kesäkuun 2026 Haagin ja heinäkuun Ankaran Nato-huippukokoukset eivät ole rauhoittaneet tilannetta. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan mukaan viimeistään Grönlanti-kriisi "läväytti märän rätin" eurooppalaisten kasvoille, ja pääkirjoituksissa on todettu suoraan, ettei Nato tällä hetkellä ole "yhteiseen hiileen vakuuttavasti puhaltava transatlanttinen puolustusliitto". Trump on jatkanut liittolaistensa arvostelua myös huippukokousten jälkeen, eikä hän ole julkisesti vahvistanut, että Yhdysvaltain sitoumus 5. Artikkelia olisi ehdoton.

Yhdysvallat on itse kertonut suunnanmuutoksensa

Kyse ei ole vain Trumpin puheista. Yhdysvaltain oma, joulukuussa 2025 julkaistu kansallisen turvallisuuden strategia asettaa Euroopan turvallisuusuhkat selvästi matalammalle prioriteetille kuin oman lähialueen ja Aasian. Strategian mukaan Yhdysvallat odottavat Euroopan pärjäävän jatkossa pitkälti omin neuvoin, Washingtonin tarjotessa enää "kriittistä mutta rajoitettua tukea". Samassa yhteydessä on puhuttu joukkojen ja suorituskykyjen supistamisesta, joita Yhdysvallat ovat aiemmin luvannut Naton kriisiajan käyttöön.

Tämä ei ole yksittäisen presidentin oikku, vaan rakenteellinen muutos: Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija on arvioinut, ettei transatlanttinen suhde palaa entiselleen Trumpin jälkeenkään, koska Euroopan merkitys Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on laskussa presidentistä riippumatta. Eurooppa on Yhdysvalloille yhä vähemmän strateginen prioriteetti kilpailussa Kiinan kanssa.

Eurooppalaiset ovat jo tehneet johtopäätöksensä

Suomalaiset eivät ole yksin epäluulossaan. European Council on Foreign Relationsin toukokuussa 2026 julkaiseman laajan 15 maan tutkimuksen mukaan enää joka kymmenes eurooppalainen pitää Yhdysvaltoja "liittolaisena". Tutkimuksen johtopäätös on suora: Yhdysvaltain epäluotettavuutta vastaan on suojauduttava käyttämällä enemmän rahaa omaan puolustukseen, vähentämällä riippuvuutta amerikkalaisista aseista ja hakemalla naapurimailta omia tukitakeita.

Suomessa sama näkyy konkreettisesti: NATOpoll-tutkimuksen mukaan suomalaiset olisivat valmiita ostamaan aseita muualtakin kuin Yhdysvalloista, jos luottamus DCA-sopimukseen ei riitä. Silti Suomen puolustus nojaa monin paikoin edelleen amerikkalaiseen teknologiaan – merkittävimpänä esimerkkinä F-35-hävittäjähankinta – mikä tekee irtiottamisesta hitaampaa kuin poliittinen mielipide muuttuu.

Miksi virallinen linja ei ole muuttunut samaa tahtia

Ulkoministeriö kuvailee edelleen Yhdysvaltoja Suomen "tärkeäksi ja läheiseksi kumppaniksi ja jatkossa liittolaiseksi", ja DCA-neuvottelut ovat edenneet kolmanteen kierrokseen. Tämä ei ole pelkkää sinisilmäisyyttä: kahdenvälinen sopimus ja Nato-jäsenyys ovat juridisesti ja institutionaalisesti erillisiä asioita presidentin retoriikasta, ja monet asiantuntijat muistuttavat, ettei mikään yksittäinen kausi automaattisesti pura vuosikymmenten yhteistyörakenteita tai poista Yhdysvaltain omaa strategista intressiä pitää Pohjois-Euroopan vakaana. Myös Naton 32 jäsenmaata ovat kasvattaneet puolustusmenojaan yhteensä yli 1,2 biljoonalla dollarilla Trumpin ensimmäisen kauden jälkeen, mikä osaltaan sitoo Yhdysvaltoja liittoumaan riippumatta yksittäisistä puheista.

Ulkopolitiikan johdon ja kansalaisten näkemysten välinen kuilu on kuitenkin tutkijoiden mukaan itsessään riski: jos päättäjien on jatkuvasti puhuttava toista kieltä kuin kansalaiset ajattelevat, koko turvallisuuspoliittisen keskustelun uskottavuus alkaa rapista.

Mitä tästä pitäisi ajatella

Kyselyt eivät todista, että Yhdysvallat jättäisi Naton 5 artiklan velvoitteet täyttämättä – siihen ei ole vielä ollut tilaisuutta. Mutta ne kertovat jotain olennaista: Suomessa yhä harvempi on valmis rakentamaan turvallisuuspoliittisen ajattelunsa oletukselle, että vanha, ennustettava Yhdysvallat palaa takaisin. Se ei tarkoita Naton tai kahdenvälisen yhteistyön hylkäämistä, mutta se tarkoittaa, että suomalaisen turvallisuuspolitiikan on syytä nojata yhä vahvemmin omaan ja eurooppalaiseen puolustuskykyyn – ei siksi, että liittolaisuus olisi arvotonta, vaan siksi, ettei sen varaan enää kannata laskea kaikkea.

Lähteet: Yle, MTV Uutiset, Demokraatti.fi, Verkkouutiset, Ulkoministeriö, Maanpuolustus-lehti, SSS.fi, European Council on Foreign Relations (ECFR), NATOpoll-tutkimushanke (Koneen Säätiö)

Tämän artikkelin tekstisisältö, on osittain tuotettu tekoälyn avustuksella.