Hyvinvointivaltiota romutetaan pikkuhiljaa – vääränlaisten lukujen varaan rakennettu politiikka

Suomen hyvinvointivaltiota ei olla purkamassa yhdellä suurella päätöksellä, vaan pienin askelin: leikkaus siellä, terveysaseman sulkeminen täällä, tuen karsiminen tuolla. Yksittäin tarkasteltuna jokainen päätös perustellaan välttämättömäksi. Yhdessä ne piirtävät kuvan suunnasta, jota moni ei ole tietoisesti valinnut — ja jonka pohjalla käytetyt luvut osoittautuvat yhä useammin vääriksi.

Päätökset nojaavat lukuihin, jotka menevät säännöllisesti pieleen

Koko hallituksen talouspolitiikan perusta — budjetti, kehysriihen linjaukset, hallitusohjelman tavoitteet — rakentuu valtiovarainministeriön ja muiden ennustelaitosten arvioiden varaan. Kalevi Sorsa -säätiön tuore tutkimusraportti kuitenkin paljastaa, että näiden ennusteiden osumatarkkuus on ollut heikko jo pitkään. Raportin laatineet toiminnanjohtaja Lauri Finér ja talouspolitiikan asiantuntija Jussi Systä kävivät läpi seitsemän keskeisen suomalaisen ennustelaitoksen — muun muassa valtiovarainministeriön, Suomen Pankin, Etlan, Laboren ja PTT:n — ennusteita vuosilta 2011–2025.

Tulos on karu: Ennusteet pohjataan vahvistamattomiin tilastoihin, jotka osoittautuvat miltei aina roppakaupalla vääriksi. Raportin mukaan valtion budjetti ja hallitusohjelma laaditaan ennusteiden pohjalta, mikä tekee virheistä erityisen ongelmallisia. Myös julkisen talouden alijäämäennusteet ovat osuneet heikosti kohdalleen — valtiovarainministeriön kahden vuoden päähän tähyävissä ennusteissa poikkeama oli 2,2 prosenttiyksikköä suhteessa toteutuneeseen alijäämään. Tutkijoiden mukaan tilanne on niin heikko, että jopa kaavamaiset, suoraan historiallisesta kasvusta johdetut niin sanotut naiivit ennusteet olisivat osuneet paremmin oikeaan kuin niin sanotut oikeat ennusteet.

Kun näiden virheellisten lukujen päälle rakennetaan miljardiluokan säästöohjelmia ja veroleikkauksia, riski on ilmeinen: päätökset tehdään väärään aikaan, väärässä suhdanteessa ja väärän suuruisina. Myös Uuden talousajattelun keskuksen (UTAK) raportti on varoittanut, että suuret leikkaukset eivät välttämättä korjaa Suomen velkaantumista, vaan saattavat heikentää taloutta entisestään ja tehdä sopeutuksesta itseään ruokkivan kierteen.

Työttömyysturvaa leikataan, kun työttömyys on korkeimmillaan koko EU:ssa

Samaan aikaan kun työttömyys on noussut Euroopan unionin korkeimmaksi 10,5 %:iin, hallitus on leikannut työttömyysturvaa ja heikentänyt irtisanomissuojaa. Ajoitus on nurinkurinen: talousteorian peruslogiikan mukaan sosiaaliturvaa tiukennetaan yleensä nousukaudella, ei silloin, kun työpaikkoja on vaikeinta löytää. Kun turvaverkkoa heikennetään juuri sillä hetkellä, kun yhä useampi sitä tarvitsee, taakka valuu suoraan kotitalouksille — usein niille, joilla on vähiten puskuria kestää sitä.

Terveysasemia ja sairaalapalveluita ajetaan alas

Hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne on vaikea, ja säästöjä haetaan erityisesti palveluverkosta. Ylen kokoamien tietojen mukaan Suomesta voi hävitä lähivuosina yli sata terveysasemaa, kun hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä on 1,35 miljardia euroa ja yksi keskeinen säästökeino on palveluiden keskittäminen ja terveysasemien sulkeminen. Esimerkiksi Kymenlaakson hyvinvointialue on lakkauttamassa kuusi terveysasemaa kolmestatoista, ja Keski-Suomessa suunnitelmissa on sulkea kolme sosiaali- ja terveysasemaa Jyväskylän alueelta — mukaan lukien Huhtasuon asema, joka palvelee kaupungin sosioekonomisesti heikointa aluetta.

Itä-Uudellamaalla hyvinvointialue vähentää 320 henkilötyövuotta ja saattaa ulkoistaa terveysaseman yksityiselle toimijalle. Samaan aikaan ammattiliitto JHL on huomauttanut, että hyvinvointialueiden säästöt kohdistuvat liikaa työntekijöihin, joita muun muassa lomautetaan ja irtisanotaan — tilanteessa, joka on täysin ristiriidassa käsillä olevan hoitajapulan kanssa. 

Samaan aikaan hyvinvointialueiden ylimmän johdon palkkoihin ei ole juuri koskettu. Iltalehden selvityksen mukaan alueilla työskentelee yhteensä yli 600 erilaista johtajaa, ja Ilta-Sanomien kartoituksen perusteella lähes kaikkien hyvinvointialuejohtajien palkat ovat nousseet viime vuodesta, vaikka alueet samaan aikaan etsivät kymmenien miljoonien eurojen säästöjä ja valmistautuvat laajoihin henkilöstövähennyksiin. Korkeimmillaan johtajapalkat lähentelevät 19 000 euroa kuukaudessa, ja esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla yli 10 000 euron kuukausipalkkaa saa peräti 40 johtajaa. Etelä-Karjalassa irtisanotaan lähes 400 työntekijää samaan aikaan kun aluejohtajan palkka on noussut. Kansanedustaja Hjallis Harkimo on todennut suoraan, että johtajia on liikaa ja heidän palkkatasonsa on "tolkuttoman korkea" — ja että työntekijöitä ja palveluja karsitaan, mutta johtajaporrasta ei supisteta samassa suhteessa. Myös aluevaltuustojen omat kokouspalkkiot ovat nousseet miljoonaluokkaan samaan aikaan, kun terveydenhuollosta haetaan ankaria säästöjä.

On toki syytä huomioida, että osa hyvinvointialueista puolustaa linjaansa: esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Pohteella johtajien palkkojen osuus on ilmoitettu olevan vain noin prosentin luokkaa koko henkilöstökuluista. Kokonaiskuva jää silti ristiriitaiseksi, kun leikkaukset kohdistuvat toistuvasti hoitohenkilökuntaan ja lähipalveluihin, kun taas johtoportaan tai hallinnon rakenteellinen keventäminen etenee huomattavasti hitaammin.

Palveluiden karsiminen osuu erityisesti niihin, joilla ei ole varaa yksityiseen terveydenhuoltoon: pienituloisiin, pitkäaikaissairaisiin ja vanhuksiin. Vanhukset ovat maksaneet veronsa yhteiskunnalle koko työuransa ajan, mutta palkkioksi moni kohtaa jonotusta ja riittämätöntä hoitoa — niin kotihoidossa kuin hoitokodeissa. Kun palveluverkkoa harvennetaan, juuri tämä ryhmä joutuu usein matkustamaan pidemmälle ja odottamaan pidempään.

Seuraavaksi vuorossa: kotihoidon tuki

Yksi tuoreimmista esimerkeistä siitä, mihin suuntaan politiikka on kääntymässä, koskee lapsiperheitä. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys ehdottaa kotihoidon tuen lakkauttamista kokonaan ja sen korvaamista pidemmällä vanhempainvapaalla. Sekä Kokoomus että SDP ovat ilmaisseet tukevansa ajatusta tuen poistamisesta nykyisessä muodossaan — kansanedustaja Onni Rostilan sanoin: "Kotihoidon tuen leikkaamista ovat aiemmin esittäneet muun muassa Kokoomus ja SDP." Myös Kristillisdemokraattien Sari Essayah on kritisoinut kehitystä: hänen mukaansa SDP haluaa lyhentää kotihoidontukea ja Kokoomus katsoo perhevapaita vain työllisyyden ja EK:n näkökulmasta.

Kotihoidon tukea voi nykyisin saada siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta, ja sitä maksettiin joulukuussa 2025 keskimäärin 442 euroa kuukaudessa alle 60 000 henkilölle. Jos tuki poistetaan, moni perhe menettää mahdollisuuden valita, hoitaako lasta kotona pienten vuosien ajan.

Tämä on arvovalinta, ei pelkkä tekninen uudistus. Koti on paras paikka vauvaikäiselle lapselle kasvaa — varhaislapsuuden turvallinen, pysyvä hoivasuhde on lapsen kehitykselle korvaamaton. Tarhaan voi hyvin mennä kolmivuotiaasta eteenpäin, kun lapsi on jo valmiimpi ryhmämuotoiseen toimintaan. Kotihoidon tuen poistaminen ei kurjistaisi ainoastaan vanhempien valinnanvapautta, vaan koko lapsiperheen arkea siinä elämänvaiheessa, joka on jo valmiiksi taloudellisesti ja ajallisesti kuormittavin.

Sama linja kaikkialla

Kun palaset asetetaan vierekkäin — epäluotettaviin ennusteisiin nojaava talouspolitiikka, työttömyysturvan leikkaukset keskellä ennätystyöttömyyttä, satojen terveysasemien sulkeminen ja nyt lapsiperheiden peruspalveluiden karsiminen — muodostuu kuva politiikasta, joka etenee osa kerrallaan, ilman että kokonaisuutta ja sen kumulatiivisia vaikutuksia arvioidaan riittävästi. Jokainen yksittäinen päätös saa oman teknisen perustelunsa, mutta yhteisvaikutus kohdistuu toistuvasti samoihin ryhmiin: työttömiin, vanhuksiin, pienituloisiin ja lapsiperheisiin.

Lähteet: Uusi Suomi, YLE, Karjalainen/Uutissuomalainen, Talousmedia, JHL, SSS.fi, Uutispeili, KD.fi

Tämän artikkelin kuva ja tekstisisältö on osittain tuotettu tekoälyn avustuksella.