Ruotsalainen lapsi omistaa rahasto-osuuksia jo lapsena – miksi suomalainen ei?

Mielikuva istuu sitkeässä: suomalainen säästää tilille, ruotsalainen sijoittaa pörssiin. Todellisuus on viime vuosina muuttunut yllättävän paljon – mutta ero ei ole silti kadonnut, ja se kertoo jotain syvemmästä kuin pelkästä rahankäytöstä.

Suomi on itse asiassa kirinyt lähelle kärkeä

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun omistajuuden professori Samuli Knüpfer selvitti yhdessä Pörssisäätiön kanssa suomalaisten osake- ja rahastosijoittamista koko väestön kattavan rekisteriaineiston pohjalta. Tulos yllätti monet: suomalaisten omistamien osakkeiden ja sijoitusrahastojen arvo kasvoi vuosina 2009–2023 peräti 41 miljardista eurosta 101 miljardiin euroon. Vuonna 2009 osakkeisiin tai rahastoihin sijoitti vajaa neljännes suomalaisista – vuonna 2023 osuus oli jo 35 prosenttia. Kun samaan kotitalouteen kuuluvat sijoittajat lasketaan yhteen, sijoittavia kotitalouksia oli jo lähes puolet kaikista.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on tämän ansiosta noussut kärkijoukkoon – edellä on enää Ruotsi. Myös suomalaisten talousosaaminen on kansainvälistä kärkeä: siinä vertailussa Suomen ohi menee vain Alankomaat.

Mutta summat kertovat toisen tarinan

Vaikka yhä useampi suomalainen omistaa osakkeita tai rahasto-osuuksia, kyse on tyypillisesti melko vaatimattomista summista. Suomalaisten kotitalouksien sijoitussalkkujen mediaaniarvo oli vuonna 2023 reilut 8 700 euroa – siis puolet sijoittavista kotitalouksista jäi tämän summan alle. Keskiarvo, noin 75 000 euroa, kertoo puolestaan siitä, että varallisuus on keskittynyt voimakkaasti: miljoonan euron sijoitusvarallisuuden kartuttaneita oli koko Suomessa hieman alle 10 000.

Knüpferin mukaan keskimääräinen suomalaissijoittaja on muuta väestöä vanhempi ja todennäköisemmin mies, kaupunkilainen, ruotsinkielinen sekä yliopistokoulutettu. Vaikka lähes puolet sijoittajista on nykyään naisia, heillä on miehiä vähemmän sijoitusvarallisuutta – tasa-arvo lukumäärissä ei siis vielä tarkoita tasa-arvoa euroissa.

Miksi Ruotsi on silti edellä

Ruotsin etumatka ei ole sattumaa, vaan tulos vuosikymmenten tietoisesta politiikasta. Ruotsissa ensimmäiset verohelpotuksin tuetut osakesäästörahastot syntyivät jo vuonna 1978 – ajatuksena oli jo tuolloin, että pääoma kuuluu yhtä lailla tavalliselle työläiselle kuin perinteiselle sijoittajalle. Tästä syystä ruotsalaisilla kotitalouksilla sijoitusomaisuus on ollut tärkeä osa varallisuutta jo pitkään ennen kuin ilmiö rantautui laajemmin muihin Pohjoismaihin.

Kulttuuriset erot näkyvät myös siinä, mihin rahaa säästetään. Suomalaiset säästävät selvitysten mukaan enimmäkseen pahan päivän varalle, kun taas ruotsalaiset ja norjalaiset säästävät säästämisen itsensä vuoksi – pitkäjänteisenä varallisuuden kartuttamisena, ei vain puskurina yllätysten varalta. Suomessa asuntolainan nopealla takaisinmaksulla on myös ollut kiire tavalla, jota muissa Pohjoismaissa ei tunneta yhtä voimakkaana – asuntolaina ja kuukausisäästäminen nähdään usein vaihtoehtoina toisilleen sen sijaan, että ne kulkisivat rinnakkain.

Rahapelit vai rahastot?

Yksi luku kiteyttää asenne-eron erityisen hyvin. Finanssiala on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hämmentävää on, että suomalaiset käyttävät rahapeleihin vuosittain enemmän rahaa kuin sijoittavat pörssiosakkeisiin tai rahastoihin. Kyselytutkimuksen mukaan noin kymmenesosa suomalaisista uskoo lottoamisen olevan todennäköisin tie vaurastumiseen – vaikka todennäköisyydet kertovat päinvastaista.

Finanssialan johtavan asiantuntijan mukaan Suomi tarvitsisi enemmän talousosaamisen opetusta jo kouluista lähtien, jotta ajattelutapa siirtyisi lottokupongista pitkäjänteiseen varallisuuden kartuttamiseen. Tässä ero Ruotsiin on edelleen konkreettinen: kun ruotsalainen lapsi saattaa saada ensimmäiset rahasto-osuutensa lahjaksi jo ennen kouluikää, suomalaisessa perheessä vastaava raha menee tyypillisemmin säästöpossuun tai pankkitilille.

Mihin suunta on menossa

Kokonaiskuva on siis kahtiajakoinen. Suomi on 15 vuodessa kirinyt valtavasti kiinni Ruotsia sijoittamisen yleisyydessä, ja yhä useampi suomalainen kotitalous omistaa jotain muutakin kuin pankkitalletuksia. Samaan aikaan summat ovat yhä vaatimattomia suurella osalla sijoittajista, ja kulttuurinen ero – säästäminen puskurina versus säästäminen kasvun välineenä – näkyy yhä sekä asenteissa että euroissa.

Kysymys ei siis ole enää siitä, osaavatko suomalaiset sijoittaa. Yhä useampi osaa ja tekee niin. Kysymys on pikemminkin siitä, uskaltaako moni vielä nähdä sijoittamisen osana tavallista arkea – ei erikoisosaamista vaativana harrastuksena, vaan yhtä luonnollisena rahankäytön muotona kuin pankkitilikin.

Lähteet: Keskisuomalainen, Suomenmaa, Maaseudun Tulevaisuus (Aalto-yliopiston tutkimus), MustRead, EVA

Tämän artikkelin kuva ja tekstisisältö on osittain tuotettu tekoälyn avustuksella.